Eläinten oikeuksia ja perinnetilan historiaa

Tampereen yliopiston normaalikoulun yläkoulun ja lukion UNESCO-lähetit sekä vapaaehtoistyönkurssilaiset pääsivät tutustumaan oppaan johdolla järven rannalla, kauniissa niemessä sijaitsevaan Korteniemen perinnetilaan, joka on entisöity muistuttamaan 1910-luvun elämästä ja arjesta. Historiallisella perinnetilalla on mm. asuinrakennus, talli, navetta, savusauna ja riihi. Kesäisin siellä voi nähdä lampaita ja kuulla Metsähallituksen edustajien opastuksia. Keväällä siellä järjestetään yleisölle mm. perinteisen hapanjuuriruisleivän leivontaa ja vartaisiin nostamista. Perinnetila muistuttaa yli sadan vuoden takaisista kädentaidoista ja kestävästä elämäntavasta.

Kuulimme, että tilalla asui torpparina Kalle Lönngren 1870 vuodesta alkaen. Hänet valittiin vartiopiirin metsänvartijaksi 1878. Metsän vartijan tuli olla voimakkaassa iässä ja elämäntavoiltaan nuhteeton. Ammattinsa tunnukseksi hän sai leimakirveen. Kallen työtehtäviinsä kuului metsän hoito, vartioiminen, metsäpalojen ja puiden varastamisen estäminen sekä raatelevaisten eli petoeläinten hävittäminen. Kalle sai vaimonsa kanssa lapsia ja metsänvartijan työ periytyi seuraavalle sukupolvelle.

1910- luvulla Korteniemen tila oli omavarainen. Perheen vaatteet tehtiin lampaiden villasta ja pellavasta. Pelloilla viljeltiin mm. perunaa, porkkanaa, tupakkaa eli kessua, aunusruista ja pellavaa. Pärekattoisessa Navetassa ja tallissa oli kotieläimiä esim. lehmiä, kanoja, lampaita ja hevonen. Kouluun oli matkaa 4km järven poikki soutamalla ja pieni pätkä jäi myös käveltäväksi. Koulumatkaa mentiin talvisin jäällä kävellen, mutta rospuuton aikaan koululaisten oli jäätävä koulun lähellä olevaan kortteeriin odottamaan parempia kelejä.

            

            

Tuulispään eläinsuojelukeskuksen opaskierroksella kuulimme sinne pelastettujen turkis- ja tuotantoeläinteneläinten elämäntarinoita. Jokaisella eläimellä on siellä nimi ja he ovat ainutlaatuisia olento omine lajityypillisine ja yksilöllisine tarpeineen. Esim. eläimet voivat halutessaan olla sisällä tai käydä ulkona. Eläimet nähdään Tuulispäässä itseisarvoisina eli sellaisenaan arvokkaina eikä ensisijaisesti välineenä ihmiselle. Eläimet eivät ole ihmistä varten, vaan siellä ihminen on eläimiä varten. Eläimet ovat tuntevia, tietoisia, älykkäitä olentoja. Esimerkiksi kilejä tai lehmiä ei lypsetä eikä eläimiä rapsutella väkisin.

Tuulispäässä asuu tällä hetkellä noin 100 eläintä, jotka on pelastettu sinne eri oloista kuten esim. tuotantotiloilta. eläinsuojelun kautta,  turkistarhoilta tai yksityishenkilöiltä raha- tai hoitopulan takia. Tapasimme mm. hevosia, vuohia, kettuja, hanhia, kukkoja, nautoja, isompia ja pienempiä possuja.  Mieleemm jäi mm. Tuulispäässä syntynyt Bella-vuohi, joka rakasti nuorten rapsutuksia. Hannu, Sigrid ja Ingrid – hanhet kylpivät omalla alueellaan. Uljas-pukilla oli nimensä mukaisesti hyvin uljaat sarvet ja kilikavereita. Turkistarhaketut Lumi ja Nuppunen oleilivat omalla alueellaan. Monet tuotanto- ja turkiseläinlajit on jalostettu maksimaalista hyötykäyttöä varten eikä niiden eliniäksi ole ajateltu useita vuosia. Turkkia voi olla paljon verrattuna raajojen kokoon tai tuotantoeläimillä saattaa olla lihasta ja massaa paljonkin suhteessa jalkoihin.

 Tuulispäässä  eläimet saavat elää mahdollisimman hyvää elämää yhdessä eläintovereiden kanssa. Tuulispäähän on palkattu eläinten hoitajia, mutta se toimii suurilta osin vapaehtoisvoimin ja lahjoitusvaroin. Vapaaehtoisrinkiin voi liittyä ja auttaa tilan töissä. Keväisin Tuulispäässä on koko perheelle suunnattuja avointen ovien päiviä. Jokainen voi myös seurata Tuulispään eläimiä somessa esk_tuulispaa.