Yleissivistävän koulutuksen ja varhaiskasvatuksen kansainvälisyyspäivät järjestettiin tänä vuonna Porin Yyterissä. Lokakuun alun kuulaat päivät antoivat kv-asioista kiinnostuneille henkeäsalpaavan kauniit puitteet kokoontumiselle dyynien ja merimaiseman äärellä.
Porin Kuninkaanhaan koulun unescotiimiläiset ja oppilaat olivat mukana suunnittelemassa ja järjestämässä kaksipäiväistä tapahtumaa yhdessä opetushallituksen ja porilaisten sivitystoimen asiantuntijoiden kanssa. Ennen varsinaisen ohjelman alkua oppilaat osallistuivat yhdessä Meri-Porin yläkoululaisten kanssa erätaukomenetelmällä järjestettyyn keskusteluun tulevaisuudesta. Keskustelun jälkeen oppilaat olivat vastaanottamassa kv-päiville tulijoita ja esittelivät unescokoulujen ja PAX-verkoston toimintaa omalla infopisteellään. Oppilaat selvisivät tehtävistään erinomaisesti, ja unescokoulutoiminnan esittely sujui niin suomeksi kuin englanniksikin erittäin asiantuntevasti.
Avajaispuhevuorojen jälkeen kuulimme kestävän hyvinvoinnin asiantutijan Arto O. Salosen inspiroivan ja ajatuksia herättävän puheenvuoron tulevaisuudesta ja yhteiskunnallisesta murroksesta. Puheenvuorossa pohdittiin esimerkiksi sitä, mitä asioita vaaditaan että ihminen voi kokea elävänsä hyvää, arvokasta elämää. Nyt ja tulevaisuudessa meidän täytyisi luoda merkityksellisiä suhteita muihin ihmisiin ja ympäröivään luontoon ja yhteiskuntaan kestävin keinoin, ei jatkuvasti lisää kuluttaen tai tuottaen. Luonnonvarojen sekä fyysisten ja psyykkisten resurssien ehtymisen lisäksi meitä uhkaa päätyminen “tyhjykäksi” - ihmiseksi, joka on ilman mielekkäitä vuorovaikutussuhteita ja kokemusta omasta osallisuudesta ja vaikutusmahdollisuuksista jää tyhjäksi sisältä.
Ensimmäinen päivä jatkui erilaisissa työpajoissa. Tarjolla oli esimerkiksi kansainvälistymiseen ja kansainväliseen liikkuvuuteen liittyviä infotilaisuuksia kuin myös rauhankasvatukseen, demokratiakasvatukseen ja kielitietoiseen opetukseen paneutuvia keskustelupajoja. Myös unesco-koulujen opettajien verkostoitumiselle oli varattu oma hetkensä, ja me PAX-koulujen opettajat löysimmekin itsemme vilkkaasta keskustelusta ja toimintamme esittelystä uusille jäsenillemme.
Päivän virallisen ohjelman päätti paneelikeskustelu, jossa oli mukana porilaisia maahanmuuttajahuoltajia ja -oppilaita eri puolilta maailmaa. He kertoivat värikkäitä kokemuksiaan suomalaisen koulujärjestelmän yhtäläisyyksistä ja eroavuuksista lähtömaidensa koulujärjestelmiin verraten. Huomiota herättivät suomalaisen koulun työrauhaongelmat, matemaattisten aineiden opetuksen vähäisempi määrä sekä tuttavallisuus oppilaiden ja opettajien välillä. Välittömyyttä ja avoimuutta sekä rennompaa opiskelutyyliä ja opettamistapaa pidettiin kuitenkin myös vahvuutena. Huoltajat muistuttivat myös, kuinka tärkeää maahanmuuttajille on avata tarkemmin suomalaista (koulu)kulttuuria ja toimintatapoja: Mitä tarkoittaa, että luokka menee metsäretkelle? Millaiset vaatteet ja varusteet liikuntatunneilla kuuluu olla? Voivatko vanhemmat mennä kouluun tapaamaan opettajaa milloin vain? Kuuluuko opettajille ostaa lahjoja? Toisaalta kuulimme anekdootin myös maahanmuuttajataustaisesta luokanopettajasta, joka oli ohjeistanut lapsia ottamaan kypärät mukaan myös hiihtoretkelle ja ihmetellyt lasten epäileviä katseita: käytetäänhän niitä kerran pyöräillessä ja luistellessakin, niin tottahan toki kypärä kuuluu päähän hiihdettäessä myös!
Kansainvälisyyspäivien ohjelma jatkui torstaina monipuolisten ja -äänisten työpajojen, asiantuntijapuheenvuorojen sekä kouluarjesta ponnistavien esitelmien muodossa. Kuninkaanhaan koulun nuoret olivat mukana Porin kaupungin opettajien toteuttamassa työpajassa, jossa esiteltiin toiminnallista ihmisoikeuskasvatusta. Aamupäivän työpajoissa tutustuttiin lisäksi muun muassa nuorten tulevaisuustaitojen kehittämiseen ja tulevaisuuden tutkimiseen, kaksikielisen opetuksen toteuttamiseen sekä maahanmuuttajien kokemuksiin arjesta Suomessa.
Samat teemat - nuoret, monikulttuurisuus ja tulevaisuus - olivat läsnä myös päivän seminaariesityksissä. Helsingin Diakonissalaitoksen yleishyödyllisen toiminnan johtaja Maija Hyle toi omassa puheenvuorossaan “Toisenlaisia ääniä tulevaisuuskeskusteluun” esiin säätiön toteuttamaa laajaa tulevaisuustyötä sellaisten ryhmien parissa, joiden ääni jää yhteiskunnallisessa keskustelussa usein kuulumattomiin. Taustalla oli havainto siitä, että jo kieli ja käsitteet, joita tulevaisuudesta puhuttaessa käytetään, saattaa sulkea ulkopuolelle. Moniääninen tulevaisuuskeskustelu on tärkeää myös siksi, ettemme anna ennakkoluulojen tai oletusten ottaa valtaa - esimerkiksi hyvin haastavissa tilanteissa eläviltä nuorilta löytyi Diakonissalaitoksen työpajoissa paljon uskoa parempaan tulevaisuuteen.
Kaksi monikielistä opettajaa jakoivat yleisölle omat tarinansa siitä, miten he ovat päätyneet asumaan Suomeen ja Poriin sekä kertoivat, millaisia kulttuurien kohtaamisia he ovat kokeneet ja miltä suomalainen koulujärjestelmä näyttää toisin silmin katsottuna. Lämminhenkiset puheenvuorot herättivät paljon kysymyksiä yleisössä.
Kansainvälisyyspäivien päätteeksi nuoret toivat kuulijoille terveisiä aiemmin pidetyistä Erätauko-keskusteluista. Nuoret odottivat tulevaisuudelta uusia kokemuksia ja mahdollisuuksiä itsensä toteuttamiseen. Heistä löytyi myös luottamusta siihen, että globaaleihin ongelmiin löydetään ratkaisuja. Toisaalta nuorten tulevaisuuskuvia varjostivat huolet erityisesti turvallisuudesta, nuorten mielenterveydestä sekä omasta pärjäämisestä. Erityisesti väkivallasta ja turvattomuuden lisääntymisestä keskusteltiin paljon. Tässä sosiaalisen median rooli nähtiin merkittävänä - pelkona oli, että some normalisoi väkivaltaa. Nuoret kokivat voivansa vaikuttaa itseään koskeviin asioihin ja omaan tulevaisuuteensa. He korostivat myös aikuisten roolia nuorten kuuntelijoina ja keskustelijoina. Yhteenvetona voidaan todeta, että nuoret toivoivat tulevaisuudelta hyvän elämän peruspalikoita, mutta
kantavat huolta monista heidän elämäänsä liittyvistä ilmiöistä. He toivovat, että aikuiset ottaisivat nuorten elämän asiat vakavasti.
Erätauko-keskusteluihin osallistuneet nuoret kävivät valtavan taitavasti rakentavaa keskustelua. Erätauko-keskustelu oli monelle mielenkiintoinen kokemus ja tarjosi uusia näkökulmia paitsi tulevaisuuteen, myös oman arjen ilmiöihin. Useat toivoivat tilaa luottamukselliselle, kiireettömälle keskustelulle myös kouluarkeen.
No, mites tulevaisuudessa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti